Kuusi syytä pelastaa Pallas

Ennakkotapaus vaarantaisi muutkin kansallispuistot

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on julkisuudessa vakuuttanut, että tekeillä oleva lainmuutos ei avaisi muita kansallispuistoja rakentamiselle. Hän on varmastikin vilpitön tässä toiveessaan. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että Lehtomäki lupaa siinä sellaista, mikä ei ole hänen vallassaan.

Lehtomäen toive vaikutuksen rajoittumisesta Pallakseen ei sido myöhempiä ympäristöministereitä tai eduskuntia. Myöhempiin lainsäädäntöpäätöksiin vaikuttaa sen sijaan oleellisesti se, onko Suomen lainsäädännössä silloin jo olemassa tällainen poikkeuspykälä.

Jos lakia muutetaan, muutettu laki on sen jälkeen osa Suomen lainsäädäntöä. Jos joku sittemmin käynnistää oman hankkeensa lisätäkseen samantapainen poikkeuspykälän jotain muuta kansallispuistoa koskevaan lakiin, sen läpimeno helpottuu, jos samanlainen poikkeus on jo kerran tehty. Tästä on monikin juristi Pallaksen tapauksessa varoittanut.

Kaksi hanketta on jo ”jonossa”. Enontekiön kunta on vedonnut Pallaksen rakennussuunnitelmiin ja ilmoittanut haluavansa ryhtyä matkailurakentamiseen Pallas-Yllästunturin kansallispuiston toiseen päähän, Pyhäkeron huipulle. Kolilla puolestaan sijaitsee hotelli kansallispuiston sisällä kuten Pallaksellakin, ja sitä pitävä yritys on jo aiemmin ilmaissut halunsa laajentaa. Kolin hotellin lisärakennushanke 1990-luvulla kaatui siihen, että se olisi ollut luonnonsuojelulain vastainen, kuten Pallaksenkin hanke olisi tämänhetkisen lainsäädännön mukaan. Monet Kolin ystävät seuraavatkin nyt huolestuneina Pallaksen tilannetta. Pallakselle säädettävä poikkeuspykälä antaisi vahvat perustelut samanlaiseen poikkeukseen Kolia koskevassa laissa. Silloin toisenkin kansallismaisemamme luonnonrauhasta osa katoaisi peruuttamattomasti.

Ironista on, että 1990-luvulla Kolin lisärakentamishankkeessa vakuutettiin, että tällaista suunnitellaan ainoastaan Kolilla ja samanlaisia hankkeita ei tulla koskaan käynnistämään muualla. Nyt kun vastaava hanke on käynnistetty Pallaksella, suomalaisia yritetään jälleen rauhoittaa samalla väitteellä.

Vaikutukset luontoon helppo aliarvioida

Matkailun ympäristövaikutusten asiantuntijoiden keskeinen varoitus tällaisissa hankkeissa on, miten monesti käytäntö on osoittanut, että uuden hotellin vaikutukset luontoon on erittäin helppo aliarvioida etukäteen. Usein ajatellaan vain itse hotellirakennusta.

Nimenomaan kerrannaisvaikutukset ovat ne, jotka hankkeen toteutuessa usein yllättävät suuruudellaan. Näitä ovat alueelle tuotavan kasvavan ihmismäärän vaikutus liikenteeseen, ruoka-, tavara- ja jätekuljetuksiin, maaston kulumiseen, luonnonvaraisten eläinten häiriintymiseen, yleisön myöhemmin kaipaamien lisäpalveluiden rakentamiseen ja niin edelleen.

Pallakselle kaavaillun uuden hotellin koko, 500 vuodepaikkaa, tekisi siitä Suomen oloissa suuren. Valtaosa maamme hotelleista on tätä pienempiä. Pallaksellakin olisi siis odotettavissa, että suurin luontoon kohdistuva kuormitus johtuisi kasvavan ihmismäärän tuomisesta keskelle uhanalaisten lajien asuttamaa luonnonsuojelualuetta. Luonnon suoran kulumisen lisäksi seurauksena voisi olla myös lisää lisärakentamista: kansallispuistoa hoitavalle Metsähallitukselle saattaisi tulla tarpeelliseksi muun muassa rakentaa lähialueelle lisää taukotupia ja muuta varustusta.

Vaikka Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on laaja, yllättävän suuri osa sen uhanalaisista lajeista elää Pallaksen alueella, alle 10 kilometrin päässä hotellista. Uuden suurhotellin lisäämä kävijämäärää siis lisäisi arkojen eläinten häiriintymistä tällä herkällä alueella.

Julkisuudessa on toisinaan virheellisesti väitetty, että rakennustyömaa mylläisi vain jo valmiiksi rakennettua alueetta. Lakiesityksessä kuitenkin vain itse hotelli on rajattu rakennettavaksi suunnilleen sille alueelle, jolla nykyinen hotelli sijaitsee. Pysäköintialueet sallittaisiin asvaltoida kansallispuiston luonnontilaiseen osaan. Toinen vaihtoehto olisi kaivaa maanalainen pysäköintiluola, joka olisi kerrosneliömetrimäärältään kaksi kertaa nykyisen hotellin kokoinen. Maanpäällinen ratkaisu vaikuttaisi myös maisemaan, maanalaisen ratkaisun vaikutukset pohjavesiin puolestaan ovat selvittämättä.

Lakiesityksen karttaliitteeseen piirretyn rakennusalueen rajan ulkopuolelle ulottuisi myös osa Laukukeron hiihtohissin korvaavasta uudesta tuolihissistä. Sillä olisi omat vaikutuksensa myös maisemaan.

Lakiesityksen lausuntokierroksella ilmeni, että luonnontilaiseen osaan kaavailtuun rakennustyömaahan on lisättävä myös viemärityömaa. Jo nykyisen hotellin jätevesien käsittelykapasiteetti on ajoittain riittämätön, mikä näkyy ympäröivien luonnonvesien vedenlaadun mittaustuloksissa. Metsähallitus totesi lausunnossaan, että jos vuodepaikkamäärä kasvatetaan yli 200:n, ainoa ympäristön kannalta hyväksyttävä keino olisi jätevesien johtaminen umpiviemärissä Särkijärven kylään 20 kilometrin päähän. Tästä viemärinkaivuutyömaasta noin 12 kilometriä olisi kansallispuiston alueella.

Laki valmisteltu puutteellisesti

Kesällä 2008 oikeuskansleri Jaakko Jonkka arvosteli julkisuudessa sitä, että suomalaisessa lainvalmistelussa ”on yleistynyt tapa, jossa hallituksen esityksessä perustellaan vain valmistelijoiden haluama ratkaisu eikä muita vaihtoehtoja” (Helsingin Sanomat 19.6.2008). Jonkka käytti esimerkkinään lääkelain muutosta. Samat sanat kuvaisivat osuvasti myös sitä, miten Pallaksen lainmuutoshanketta koskeva hallituksen esitys valmisteltiin ympäristöministeriössä.

Lakiesityksen valmisteluvaiheessa ei tehty selvitystä vaihtoehtoisista ratkaisuista, kuten uuden hotellikapasiteetin rakentamisesta kansallispuiston ulkopuolelle. Tämä on erityisen yllättävää siksi, että tämä vaihtoehto olisi niin ilmeinen. Näinhän toimitaan kaikissa muissa Suomen kansallispuistoissa, myös Lapissa.

Lakiesityksen perusteluissa on keskeisessä roolissa yhden yrityksen taloudellisen kannattavuuden edistäminen. Kun kyseessä on luonnonsuojelulainsäädäntöön sisältyvä laki, normaalisti ympäristöministeriön lainvalmistelussa punnittaisiin luonnonsuojelun tavoitteita ja yhteiskunnan yleisen edun vaatimuksia. Pallaksen tapauksessa yleinen etu ei vaadi lain muuttamista, koska työllisyyttä voisi edistää yhtä lailla rakentamalla lisää majoituskapasiteettia kansallispuiston ulkopuolelle — kuten muidenkin kansallispuistojen tapauksessa on tehty. Lakiesityksen perustelut on kirjoitettu ikään kuin yhden yrityksen näkökulmasta, ja niistä syntyy vaikutelma, että ollaan muuttamassa kokonaista lakia sitä varten, että yhden yrityksen taloudellinen tulos paranisi. Ministeriö on myös toiminut lakiesityksen valmisteluvaiheessa yhteistyössä kyseisen lainmuutoksesta hyötyvän yrityksen kanssa, mikä sekin on epätavallista.

Lakiesityksen lausunnonantajat valikoitiin melko yksipuolisesti. Yritysmaailman osalta ainoa yritys, jolta ministeriö pyysi lakiesityksestä lausuntoa, oli jälleen tämä sama hotellin omistava yritys, jonka kanssa lakiesitystä oli jo valmisteltu. Alueen muille matkailuyrityksille ministeriö ei antanut mahdollisuutta ilmaista kantaansa. Näin siitäkin huolimatta, että lain muutos voi heikentää niiden kilpailuasemia ja siten taloudellista kannattavuutta, koska se sallisi yhdelle yritykselle monopolin lisärakentamiseen kansallispuiston sisällä.

Lausuntoa ei myöskään pyydetty sellaisilta Pallaksen suurilta käyttäjäryhmiltä kuin Suomen Ladulta tai Suomen Partiolaisilta. Lisäksi sivuutettiin normaali käytäntö, että silloin kun säädetään tai muutetaan luonnonsuojelulainsäädäntöön sisältyviä lakeja, lausuntoa pyydetään kaikilta suurilta luonnonsuojelujärjestöiltä. Nyt lausuntoa pyydettiin vain yhdeltä.

Lakiesityksen valmisteluvaiheessa jätettiin tekemättä Natura-arvio eli selvitys siitä, heikentäisikö rakennushanke niiden uhanalaisten eläin- ja kasvilajien oloja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon. Ministeriön suunnitelmana on, että lakia muutettaisiin ensin ja Natura-arvio tehtäisiin vasta sen jälkeen asemakaavoituksen yhteydessä. Kuitenkin luonnonsuojelulain 65. pykälä edellyttää, että Natura-arvio on tehtävä ennen Natura-alueeseen vaikuttavaan suunnitelmaan ryhtymistä. Kuten paikallinen asiantuntijaviranomainen Lapin ympäristökeskus huomauttaa lausunnossaan, lakiesitys on poikkeuksellisen yksityiskohtainen kerrosneliömetrimääriä myöten, jolloin kyseessä näyttäisi jo olevan suunnitelma, jollaista ennen Natura-arvio on lain mukaan tehtävä.

Oikeusministeriön lausunnon mukaan lakiesityksen lähtökohta on oikeudellisesti epäsuotava, joskaan ei suoranaisesti perustuslain vastainen. Pallas-lakiesityksen lähtökohtana on, että kun jokin asia on laissa kielletty – kuten tässä tapauksessa luonnonsuojelulaki kieltää hotellien uudisrakentamisen kansallispuistoissa — mutta jos joku haluaisi niin kuitenkin tehdä, käynnistetään taas lainsäädäntöprosessi ja sallitaan se uudella pykälällä ”tämän kerran”. Tälle tielle lähteminen voi johtaa lainsäädännön vyyhteytymiseen sellaiseksi, että alkuperäiset lait vesittyvät.

Lakiesityksen perusteluissa on myös todentamattomia väitteitä, kuten väite kasvavasta kävijämäärästä. Pallaksen alueen kävijämäärä ei todellisuudessa osoita kasvun oireita. Metsähallituksella on vuodesta 2002 alkaen ollut Pallaksella polkumittari, joka laskee kulkijoita. Se osoitti alussa kasvua, minkä jälkeen kävijämäärät ovat pysyneet viime vuodet samalla vakiintuneella tasolla.

Paikalliset asukkaat ja poromiehet sivuutettiin kuulemistilaisuudessa. Toukokuussa 2008 ympäristöministeri Lehtomäki piti Pallaksella keskustelutilaisuuden, joka kuitenkin oli suljettu tilaisuus vain parillekymmenelle kutsuvieraalle. Kutsuvieraista yli puolet edusti alueen kuntien hallintoa. Yritysmaailmasta ainoa kutsun saaja oli jälleen tämä sama lainmuutoksesta hyötyvä yritys, muita matkailuyrittäjiä ei taaskaan kuultu. Myös muun muassa alueen poromiehet oli jätetty vaille kutsua, vaikka hanke vaikuttaa myös heidän elinkeinoonsa.

Matkailua voi kehittää toisinkin

Matkailun ja työllisyyden kehittämiseen on muitakin ratkaisuja kuin suojelualueen sisälle rakentaminen. Uuden suurhotellin puolestapuhujat viittaavat hotellihankkeeseen usein termillä ”Pallaksen kehittäminen” ikään kuin hotellin poikkeuksellinen rakentaminen suojelualueen sisälle olisi ainoa mahdollinen keino kehittää aluetta. Se on kuitenkin vain yksi mahdollisuus — eikä edes paras mahdollinen sen enempää matkailun, työllisyyden kuin luonnonkaan kannalta.

Hotellin kunnostaminen nykyisessä laajuudessaan ja uuden rakentaminen puiston ulkopuolelle mahdollistaisi matkailun ja työllisyyden paremman kehittämisen. Tämä olisi nykyisten lakien mukaista, jolloin nyt meneillään olevaa raskasta lainmuutosprosessia ei tarvittaisi. Sillä myös saavutettaisiin se matkailun ja työllisyyden kannalta oleellinen etu, että uuden hotellin voisi rakentaa juuri sen kokoiseksi kuin yritys katsoo tarpeelliseksi. Nykyisen hotellin omistava yritys on ilmoittanut lakiesityksen lausuntokierroksella ja julkisuudessa, että yritys haluaisi rakentaa suuremman hotellin kuin ympäristöministeriön lakiesityksessään sallima enimmäiskoko. Ministeriö taas ei voi sallia enempää, koska vauriot luonnolle kasvaisivat yhä ja koska jo nytkin ehdotettu enimmäiskoko on ennennäkemättömän pitkälle menevä myönnytys luonnonsuojelualueen käytössä. Ongelman ratkaisisi uuden hotellin rakentaminen kansallispuiston ulkopuolelle. Tällöin sitä olisi mahdollista myös tulevaisuudessa tarvittaessa laajentaa.

Kansallispuiston kehittämisessä keskeisintä ovat luontoarvot. Pallas on osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa eli lain nojalla rauhoitettua luonnonsuojelualuetta. Se on siis lain silmissä täysin eri asemassa kuin tavalliset hotellitontit. Kansallispuistoiksi on valittu luonnonarvoiltaan poikkeuksellisen arvokkaita alueita. Niiden kehittäminen tarkoittaa siis nimenomaan näiden luontoarvojen säilyttämistä ja mahdollisuuksien mukaan parantamista. Tämä takaa myös alueen kestävän PR- ja matkailullisen arvon.

Uuden suurhotellin rakentaminen Pallakselle jättäisi sekä matkailun että luontoarvojen kehittämisen puolitiehen. Kun luonnonsuojelualuetta ja hotellin uudisrakentamista yritetään mahduttaa täsmälleen samaan paikkaan, molemmat jäävät väistämättä torsoiksi. Pallaksen hanke on havainnollinen esimerkki tästä. Ympäristöministeriö ei voi sallia niin suurta hotellia kuin hankkeen takana oleva yritys haluaisi. Toisaalta jo tämänkin kokoinen uudisrakennus seurannaisvaikutuksineen riittäisi heikentämään alueen luontoarvoja.

Lyhytnäköinen rakennushanke olisi PR-haitta. Pallaksen uuden hotellityömaan salliva lain muutos johtaisi helposti saman toistumiseen muualla kansallispuistoissa. Jos Pallas käynnistää tällaisen kehityskulun, on väistämätöntä, että lopputulos tulee olemaan haitaksi sekä Pallaksen alueen että asiaan osallistuneiden poliitikkojen ja yrittäjienkin maineelle.

Kunnostamisen sallii nykyinenkin laki

Väite, että sijainti luonnonsuojelualueella olisi ”estänyt hotellin kunnossapidon”, on perätön. Moni hotellin kävijä on vuosien varrella ihmetellyt hotellin rapistuvaa kuntoa ja homevaurioita. Ne johtuvat siitä, että hotellin omistaja ei ole tehnyt rakennuksen normaaleja kunnossapitotoimia ajallaan. Nykyinen laki olisi sallinut kunnostamisen koko ajan.

Asianmukaista kunnossapitoa ja ympäristön siisteyttä on nimenomaan toivottu hotellilta, mutta tuloksetta. Hotelli sijaitsee kansallispuistoon kuuluvalla maalla, joten sillä on maanvuokrasopimus Metsähallituksen kanssa. Metsähallituksessa on vuosien mittaan suorastaan ihmetelty, miksi omistaja on laiminlyönyt tämän arvopaikalla sijaitsevan rakennuksensa asianmukaisia kunnossapitotoimia, ja toivottu että omistaja ryhtyisi niihin.

Yksi julkisuudessa esiintynyt perustelu uuden hotellin rakentamiselle on ollut se, että Pallakselle muualta tulevien päiväkävijöiden käytettävissä on liian vähän vessoja. Tämä ongelma on kuitenkin ratkaistavissa rakentamalla nykyisten tilojen kunnostuksen yhteydessä sinne enemmän vessoja. Uutta rakennuskompleksia, tuhansine kerrosneliömetreineen, siihen ei tarvittaisi.

Metsähallituksen vastuu säilytettävä

Lain muutosesitys hämärtää kansallispuistoista vastaavan Metsähallituksen vastuun ja valtuuksien rajoja. Tämä voi johtaa jatkossa ongelmiin sekä Pallaksella että muissa kansallispuistoissa, jos käytäntö pääsee leviämään muualle.

Kansallispuistot sijaitsevat valtion maalla, ja niiden hoidosta vastaa Metsähallitus. Metsähallituksella on vastuu ja valtuudet muun muassa rakentaa ja ylläpitää polkuja, opastuskeskuksia ja muuta palveluvarustusta, joka helpottaa yleisön liikkumista puistoissa ja tarjoaa tietoa alueen luonnosta. Pallaksen uuteen suurhotelliin tähtäävän lainmuutosesityksen perustelujen mukaan hotellin omistava yritys osallistuisi kansallispuiston luontokeskuksen eli infopisteen ja muiden palvelurakenteiden kunnostamiseen. Osa Metsähallituksen yleisönpalvelutehtävien vastuusta siis siirrettäisiin tälle yritykselle. Tämä on suurempi ongelma kuin miltä se saattaa ensi vilkaisulla näyttää.

Kansallispuistojen tehtävänä on suojella luontomme arvokkaimpia osia ja tarjota kaikille hyvät mahdollisuudet niissä retkeilemiseen, ja Metsähallituksen tehtävänä on varmistaa tämän toteutuminen. Yksityisten yritysten tehtävänä sen sijaan on ensisijaisesti voiton tuottaminen omistajilleen. Jos kansallispuiston palvelurakenteiden ylläpitoon liittyviä vastuita ja siten käytännössä maankäyttöön liittyvää valtaa aletaan liu’uttaa viranomaisilta yrityksille, joiden perimmäinen tavoite on muu kuin puiston suojelu, seuraukset voivat olla pitkällä tähtäimellä ongelmalliset.