Pelasta Pallas

Mikä on Pallas-liike?

Yksilöitä ja järjestöjä

Pallas-liike syntyi keväällä 2008, kun joukko yksityishenkilöitä ja järjestöjä eri puolilla Suomea verkostoitui reagoidakseen lainmuutoshankkeeseen, jolla olisi ennennäkemättömästi sallittu hotellinrakennustyömaan käynnistäminen luonnonsuojelualueella. Liikkeessä on mukana monenlaisia ihmisiä: sekä vanhoja Pallaksen-kävijöitä että laaja joukko niitä, joiden huolena on tekeillä oleva lain muutos, joka vaarantaisi muidenkin kansallispuistojen turvan.

Liikkeen kannan voi tiivistää seuraavaan:

• Laki Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta on säilytettävä ennallaan.
• Pallaksen nykyisen hotellin saa ilman muuta kunnostaa, säilyttäen sen nykyisessä laajuudessaan.
• Jos halutaan lisää majoituskapasiteettia, se rakennettakoon kansallispuiston ulkopuolelle, kuten muuallakin Suomessa tehdään.

Kampanjaa tukevat seuraavat järjestöt:

Ensimmäinen osavoitto

Ympäristöministeriön alkuperäisenä tavoitteena oli, että rakentamisen salliva laki olisi astunut voimaan ennen juhannusta 2008. Pallaksen puolesta syntyneen kansanliikkeen aikaansaama julkisuus myötävaikutti siihen, että ministeriö päätti tehdä asiasta vielä lisäselvityksiä. Ministeriön kirjoittamassa uudessa lakiesityksessä uusien hotellirakennusten kokoa on pienennetty ja maanalaisista pysäköintiluolista luovuttu, mutta perusongelmat ovat ennallaan: tämänkin kokoinen lisärakentaminen aiheuttaisi haittaa Pallaksen ainutlaatuiselle luonnolle ja madaltaisi kynnystä rakennushankkeiden alkamiseen muillakin suojelualueilla. Eduskunta ratkaisee asian kevätkaudella 2010, joten Pallas-liikettä tarvitaan yhä, jotta asiasta huolestuneet kansalaiset saavat äänensä paremmin kuuluviin.

Yhteystiedot

Pallas-liikkeen yhteyshenkilöt tavoitat osoitteesta info[a]pelastapallas[piste]fi

Pallaksesta sanottua

Näpit irti kansallispuistoista

Eeva Kilpi, kirjailija

Näpit irti kansallispuistoista, poliitikot ja kauppamiehet!

Luonto on kansalaisten yhteistä pääomaa.

Luonto on myös lastemme, lastenlastemme ja tulevien, vielä syntymättömien suomalaisten perintöä, heidän mielenterveytensä ehto, heidän sydäntensä ilo, heidän keuhkojensa ilma. Se on myös eläinten ja kasvien elinehto ja turvapaikka, pohjoisen maaperän ja ilmanalan hauras tuote.

Sitä eivät pallomeret ja ideaparkit korvaa.

Pallastunturi tiennäyttäjänä

Jari Luukkonen, suojelujohtaja, WWF Suomi

Sivistynyt nykyihminen on palannut luonnonsuojelukeskustelussa joiltain osin takaisin kivikaudelle. Tai ehkä osa ihmisistä on jo niin irtaantunut luonnosta, että keskustelu saa ihmeellisiä piirteitä. Samaan aikaan, kun me ihmiset olemme rikkaampia kuin koskaan aikaisemmin, olemme kiinnittäneet katseemme luonnonvaroihin, jotka on suojattu yhteisillä päätöksillä jo kauan aikaa sitten. Eräs osoitus paineen kasvamisesta kansallispuistojen tehokkaampaa hyödyntämistä kohtaan tapahtui pari vuotta sitten, kun metsästäjät ja jopa jotkut kansanedustajat halusivat avata eteläisen Suomen kansallispuistot metsästykselle. Onneksi saimme tuon ajatuksen haudattua.

Pallas on nyt luonnontuhoajien listalla. Hotellinrakennustyömaa kansallispuistossa kuulostaa ulkoavaruudesta tulleelta ajatukselta, mutta uskottavahan se on, että joku tosiaan näin ajattelee.

Kansallispuistot ovat paikkoja, joihin ihmiset voivat omien valmiuksiensa mukaan lähteä helposti itselleen sopivalle retkelle siihen ympäristöön, jossa omat esivanhempamme elivät ja ammensivat uskoa tulevaisuuteen. Tietyt retkeilyrakenteet, joita Metsähallitus harkiten rakentaa ja ylläpitää, mahdollistavat kohtuullisen suurienkin retkeilijämäärien vierailun luonnossa. Kansallispuistojen todellinen arvo on niiden luonnossa ja luonnontilaisuudessa.

Miksi Pallas?

Seppo Parkkinen, verkkotoimittaja, Suomen luonnonsuojeluliitto

Pallas on noussut yhdeksi tämän hetken puhutuimmista luonnonsuojelukysymyksistä. Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen, miksi juuri Pallastunturit tuntuvat olevan ihmisille niin tärkeitä ja läheisiä? Miksi niitä halutaan puolustaa?

— Pallas-Ounastunturin kansallispuisto perustettiin 70 vuotta sitten — samana vuonna kuin Suomen luonnonsuojeluliitto — yhtenä ensimmäisistä kansallispuistoista. Se on maisema-arvoiltaan aivan erityislaatuinen luonnonsuojelualue, merkittävimpiä luonnonnähtävyyksiä, se on kuin Suomen Yellowstone! Kukaan tunturinrinteitä omassa rauhassaan, Lapin korkean taivaan alla samoillut, ei salli tämän kansallisaarteemme pilaamista. Pallakselle ei haluta massaturismia.

Mikä suunnitellussa rakennushankkeessa on kaikkein pahinta?

— Tässä on oikeastaan kaksi tärkeää asiaa. Pallas-Ylläksen kansallispuisto on jo nyt ahkerimmin retkeilty kansallispuisto, kävijämäärä täällä on kaikkein suurin. Yhtään enempää kulutusta herkkä tunturiluonto ei kestä. Jokainen käsittää, mitä hotellin kasvattaminen moninkertaiseksi merkitsee kulutukselle.

— Vähintään yhtä merkittävää olisi rakennustoiminnan sallivan lakimuutosesityksen ennakkotapausvaikutus. On hyvin vaikea estää muita kuntia ja yrittäjiä toteuttamasta vastaavia hankkeita muualla. Jo nyt Enontekiön kunta on vaatinut rakennusoikeutta kansallispuiston sisälle heti, jos Pallastunturin hanke hyväksytään. Rakennusbuumi leviäisi nopeasti.

Mistä koko hanke mielestäsi kertoo?

— Ajan sairas henki on se, että kaikki, aivan kaikki, pitäisi voida alistaa taloudelliselle toiminnalle. Eikö mikään saa olla enää rauhassa? Lappi alkaa olla täynnä rakennettuja tunturirinteitä ja matkailukeskuksia, pitääkö viimeisetkin — ja vielä suojellut! — alueet pilata! Hyvin lähellä ollaan sitä, että seuraava Ideapark rakennetaan kirkkomaalle.

Onko kansanliike saanut mitään aikaan?

— Hyvin paljon! Yli 12 000 nimeä adressissa ei ole jäänyt lakimuutosta valmistelleessa ministeriössä huomaamatta. Oli tarkoitus, että rakentamisen salliva muutos kansallispuistolakiin olisi saatu nopeasti ja vähin äänin hyväksytyksi jo kuluneen kevään aikana, mutta nyt asian saama suuri julkisuus on siirtänyt lakimuutoksen käsittelyn syksyyn. Meidän ääntämme kuunnellaan. Kasvatetaan adressin nimimäärä kesän aikana 20 000:een!

Mitä muuta pitäisi Pallaksen pelastamiseksi tehdä?

— Nyt täytyy selvittää, kuinka hotellin välttämättä tarvitsemat kunnostustyöt voidaan toteuttaa ilman että hotellia tarvitsisi laajentaa. Silloin ei myöskään ole tarvetta lakimuutosesitykselle.