Pelasta Pallas

Mikä Pallasta uhkaa?

Rakennushanke heikentäisi kansallispuistojen suojaa

Nyt hotellihankkeen taustavoimat kuitenkin pyrkivät muuttamaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa koskevaa lakia. Perusteluna lain muutokselle on esitetty yhden yrityksen eli nykyisen hotellin omistajan taloudellisen kannattavuuden parantaminen. Työllisyyden ja matkailun kehittämisen kannalta hankkeella ei ole merkitystä: työllisyyttä ja matkailua voisi lisätä paljon tehokkaammin rakentamalla kansallispuiston rajojen ulkopuolelle, koska sinne voisi lisärakentaa huomattavasti enemmän kuin Pallakselle.

Eduskunta ratkaisee asian kevätkaudella 2010.

Muutos vaikuttaisi Pallaksen luontoon ja luonteeseen, mutta vaarantaisi myös muut kansallispuistot. Tämä olisi ensimmäinen kerta Suomessa, kun yrityksen omia taloudellisia etuja palvelevaa uudisrakentamista päästettäisiin kansallispuistoon. Tällaisen poikkeuspykälän säätäminen yhdessä kansallispuistossa madaltaisi kynnystä saman toistumiseen muuallakin.

Ratkaisu on yksinkertainen:

• Laki on säilytettävä ennallaan.
• Hotellin voi hyvin kunnostaa, säilyttäen sen nykyisessä laajuudessaan.
• Jos halutaan lisää majoituskapasiteettia, se rakennettakoon kansallispuiston ulkopuolelle, kuten muuallakin Suomessa tehdään.

Tähän mennessä tapahtunutta

Rakennushankkeen ensimmäinen askel oli Pallaksen loikka kunnasta toiseen. Pallas sijaitsi aiemmin Kittilän kunnassa. Kittilän kunnanhallinto ei ollut halukas käynnistämään suurta uudisrakennushanketta Pallaksella — mikä ei ole ihme, koska luonnonsuojelualueella se ei olisi ollut edes laillista. Viereinen Muonion kunta sen sijaan oli kiinnostunut ajatuksesta. Vuonna 2003 tuolloinen kuntaministeri Hannes Manninen käynnisti kunnanrajan siirron, hotellin omistajan toiveiden mukaisesti ja Kittilän kunnan vastustuksesta huolimatta. Pallas muuttui osaksi Muoniota vuoden 2004 alussa.

Syksyllä 2007 ympäristöministeriössä käynnistyi lainmuutoshanke, jonka puolestapuhujana on ollut ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Lakiin Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä 4a. Sillä sallittaisiin uusien hotellirakennusten ja pysäköintipaikkojen rakentaminen Pallakselle niin, että maanpäällisiä tiloja olisi yhteensä 15 000 kerrosneliömetriä (kuusi kertaa nykyisen hotellin verran) ja maanalaisia 4 500 kerrosneliömetriä (kaksi kertaa nykyisen hotellin verran). Pysäköintialueiden asvaltoiminen maiseman luonnontilaiseen osaan sallittaisiin lakiesityksen perusteluosan mukaan, huolimatta niiden vaikutuksista maisemaan. Laukukeron hiihtohissi korvattaisiin tuolihissillä määrittelemättä tarkemmin rajoituksia sen maisemavaikutuksille.

Lakiesityksen ensimmäinen versio julkistettiin maaliskuussa 2008. Ympäristöministeriöstä ilmoitettiin, että pyrkimyksenä oli saattaa lain muutos voimaan ennen juhannusta 2008. Kaksi seikkaa sai kuitenkin ministeriön lykkäämään aikataulua ja ryhtymään lisäselvityksiin. Yksi oli lukuisien suomalaisten ilmaisema huoli. Lehtiin ilmestyi mielipidekirjoituksia, ja Pallasta rakentamiselta puolustavaan adressiin kertyi lyhyessä ajassa tuhansia allekirjoituksia. Toinen syy, joka sai ministeriön ryhtymään tarkempaan harkintaan, olivat lakiesityksen lausuntokierroksella annetut asiantuntijalausunnot, joissa paljastui lainvalmistelun puutteita. Muun muassa uuden hotellin tarvitsemaa jätevesihuoltoa ei ollut selvitetty eikä lain vaatimaa Natura-arviota tehty.

Ympäristöministeriö teetti Suomen ympäristökeskuksella, Metsähallituksella ja Metsäntutkimuslaitoksella ympäristövaikutusten arvioinnin, joka osoitti lisärakentamisesta todella koituvan vahinkoa alueen ainutlaatuiselle luonnolle. Tarkasteltuihin vaihtoehtoihin sisältyi kaksi eri laajuista lisärakentamista, nykytilanne ja alueen kehittäminen retkeilykeskuksena ilman lisärakentamista. Osoittautui, että molemmat lisärakentamisvaihtoehdot pahentaisivat alueen luonnon kulumista ja voisivat aiheuttaisivat häiriötä uhanalaisille lajeille. Suppeammassakin lisärakentamisvaihtoehdossa vaikutukset tuntuisivat usean kilometrin säteellä hotellista.

Tästä huolimatta ympäristöministeri Paula Lehtomäki aikoo ehdottaa eduskunnalle lain muuttamista lisärakentamisen sallimiseksi. Ympäristöministeriössä kirjoitettiin uusi lakiesitys, joka on pääpiirteissään sama kuin entinen. Maanpäällinen kerrosneliömetrimäärä on nyt 10 000 ja maanalaiset tilat on poistettu. Uusien laskettelurinteiden lukumäärä, joka edellisessä versiossa oli rajoitettu yhteen, on uudessa versiossa rajoittamaton. Perusongelma on kuitenkin yhä sama: lisärakentaminen vahingoittaisi alueen arvokasta luontoa ja madaltaisi kynnystä uusien rakennushankkeiden sallimiseen muissa kansallispuistoissa.

Eduskunta päättää lakiesityksen kohtalosta kevätkaudella 2010. Eduskunnan käsittely on ratkaiseva vaihe: siellä päätetään, säilytetäänkö laki nykyisellään vai muutetaanko sitä suuntaan, joka heikentää sekä Pallaksen luonnon tilaa että suomalaisen lainsäädännön kykyä turvata luotettavasti luontomme arvokkaimpia osia.

Lakiesitys on luettavissa allaolevasta linkistä.

• Lakiesitys, uusin eli lokakuun 2009 versio
• Lakiesityksen karttaliite, uusin eli lokakuun 2009 versio

Miksi suojelualueella on hotelli

Joidenkin rakennushankkeen puolustajien taktiikkana on ollut puhua Pallaksesta ikään kuin se olisi mikä tahansa tontti. Tällä pyritään sivuuttamaan se tosiasia, että puhutaan alueesta, joka sijaitsee kansallispuistossa.

Kansallispuistot ovat lain nojalla rauhoitettuja luonnonsuojelualueita. Niiden tarkoitus on säilyttää luontomme arvokkaimpia osia ja tarjota kaikille kiinnostuneilla mahdollisuus nauttia alkuperäisestä luonnonrauhasta.

Normaalisti hotellit ja muu ympäristöä kuormittava yksityinen elinkeinotoiminta sijoitetaan kansallispuistojen ulkopuolelle. Suomessa on tästä kaksi poikkeusta: Pallas ja Koli. Kummassakin tapauksessa alueella oli entuudestaan hotelli silloin, kun alue rauhoitettiin kansallispuistoksi. Pallaksen nykyistä hotellia edeltävä hotelli valmistui juuri ennen kansallispuiston perustamista vuonna 1938.

Kun Pallaksen ja Kolin hotellien sallittiin jäädä luonnonsuojelualueille, ajatuksena oli toiminnan jatkuminen entisessä laajuudessaan. Hotellin salliminen suojelualueella oli poikkeuksellista, ja periaatteena oli, että toimintaa saa jatkaa niin kauan kuin se on kannattavaa ilman luontoa vahingoittavaa lisärakentamista. Jos ne lainsäätäjät, jotka aikoinaan sallivat hotelli Pallaksen jäädä kansallispuistoon, olisivat voineet katsoa kristallipallolla nykypäivään ja nähdä, millaisiin laajennuspyrkimyksiin se tulee johtamaan, olisivatkohan he päättäneet tuolloin toisin?

Millainen on Pallaksen luonto

Pallastunturit ovat osa tunturijonoa, joka kohoaa poikkeuksellisen korkealle ympäristöstään ja luo maisemalle juhlavan tunnelman, jollaista ei muualla Suomessa näe. Pallas onkin valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, johon alue kuuluu, on pohjoiselle Lapille leimallisen luonnon eteläisin saareke Suomessa. Alueella liikkuja saa elämyksiä sekä Tunturi-Lapille että Metsä-Lapille leimallisesta luonnosta. Kansallispuiston suojissa elää useita uhanalaisia lajeja: onnekas kulkija saattaa kohdata muun muassa harvinaisen tunturihaukan tai nähdä taivaalla kotkan komean siluetin.

Lisää tietoa Pallaksen luonnosta ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta:

• Metsähallituksen sivuilla
• Ympäristöministeriön sivuilla